Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

27.8.2017

Tabula rasa ja syksyn mehukkaita kuulumisia

Hei te ihanat siellä pitkästä aikaa!

Takana on säiden puolesta erikoinen kesä ja työelämän aikainen pisin kesäloma. Vaikka loma olikin kolmessa pätkässä, niin kuusi viikkoa taukoa kesäaikaan työrintamalta tuntui ihan luksukselta. Välillä on syytä pysähtyä ja ottaa aikaa itselle ja perheelle. Nautin!

Postaukset ovat käyneet mielessä kerran jos toisenkin, mutta valmista ei ole tullut. Instaan olen kuulumisia käynyt laittamssa. Päätin, että en ryhdy pusertamaan ulos mitään, jos siltä ei tunnu. Mieli oli pitkään kirjoittamisen suhteen kuin tyhjä taulu, tabula rasa. Mutta nyt olen jälleen täällä linjoilla.

Viikonlopuksi olin suunnitellut meneväni Mustilan taimipäivään sekä Loviisaan katomaan Wanhoja taloja, mutta loppuviikosta minuun iski paikkakunnalla jylläävä flunssa. Nuo menohaaveet hylkäsin ja lauantai menikin kokonaan lötkötellessä. Tänään olo on ollut jo hiukan energisempi.  

Pakastimien sulatus oli ajatuksissa tehdä jo lomalla, mutta se jäi, joten tällainen rokulipäivä oli onnen omiaan tehdä alta pois tuo rästihomma. Suurimman työn sulatushommissa teki kuitenkin siippa. Pakastimessa oli vielä viime vuotisia marjoja ja tänäkin vuonna anopin tuomia uusia marjoja, joten mehun tekoon oli hyvä samoilla lämpimillä ryhtyä. Hieman papeltamistahan tuo mehun teko vaatii, mutta toisaalta mehumaija porisee liedellä itsekseen ja suurin homma on pullojen pesu. Ajattelin aiemmin, että teen marjoista sekamehua, mutta flunssan kourissa mustaherukka-inkiväärimehu vaikutti niin hyvälle, että sitä oli tehtävä. Niinpä tein mehuja kahdessa erässä. 




Toiseen satsiin laitoin puna- ja valkoherukkaa sekä raparperiä. Kaikkineen mehua tuli 8 litraa. 

Ennen mustaherukkamehun pullottamista pilkoin vielä ohuita inkiväärilastuja ja laitoin ne pullon pohjalle tuomaan lisämakua mehuun. Kerrassaan hyvää flunssarohtoa syntyikin - suosittelen!


 Nuorimmainen tyttäreni on pitkään haaveillut mehulingon tai mehupuristimen hankinnasta. Olen ollut hankintaa vastaan, kun laitteet ovat ollet isoja ja sen myötä säilytys haasteellista. Lisäksi mehulinko pitää aika kovaa meteliä. 

Kesälomalla päätettiin kuitenkin tehdä hankinta ja päädyttiin mehupuristimen ostoon. Tyttäreni oli vertaillut jo jonkin aikaa laitteita ja nyt löytyikin hiljainen ja kompakti laite. Hyvä hankinta sanoisin. Puristin on ollut kovassa käytössä.



Mehua tehdään milloin mistäkin. Tänään puristimeen laitetiin appelsiinia, sitruunaa, limeä, inkivääriä ja omenaa. Kyllä tuli herkullista mehua. Mehu säilyy hyvänä vielä aamuun. Inkivääriin olemme niin kovin tykästyneet, että ei taida olla montaa kertaa, kun se on mehusta jätetty pois. 


Yrttisato on ollut tänä kesänä kohtuullinen. Paraikaa yrttisatsi puhisee kuivurissa. Osa yrteistä kuivuu nipussa keittiössä. Jovelan Jonannalta löytyy taas ihania yrttivinkkejä blogista. 

 Anopin tuomat karviaiset odottavat säilömistä. Edellisvuosina olet tehnyt karviaisista chutneytä, mutta sitä on vielä viime vuodelta jokunen purkki jäljellä, joten jotain muuta näistä pitäisi tehdä. Etsiskelin reseptejä ja silmiin osui porkkana-karviaishillo. Se taitaa mennä alkuviikosta kokeiluun. 


❤︎ Ihanaa elokuun viimeistä viikkoa sinulle ❤︎

-Anu-

7.6.2017

Kevään pikakelaus ja hups - kesä tuli!

Hui miten huhtikuu ja miltei koko toukokuu, eli melkein koko kevät, vierähtikään minulta ohi. Olen niin kevätihminen kun olla voi ja nyt minulla on tunne, että tämän vuoden kevät ohitettiin jotenkin pikakelauksella. Syy lienee erikoisissa sääoloissa, koska mitään muuta erikoista selittävää tekijää asialle ei ole. Blogin päivityksestäkin on jo pitkä aika, mutta täällä taas linjoilla ollaan.

Ennen toukokuun lopun kylmiä sekä räntä- ja lumisateita istutin keäkurpitsat ja pavut avolavalle sekä kasvihuonekurkut kasvihuoneeseen. Onneksi huolellinen harsotus suojasi taimet kylmältä. Kasvimaan ja pihan kuulumisiin palaan tuonnempana, koska pikakelauksen vuoksi piha näyttää enemmin rytölältä kuin puutarhalta ja sekös vähän harmittaa. Toisaalta sen ajan, mitä normaalisti olen pihatöissä ahertanut tähän aikaan vuodesta, kului tänä vuonna juhlien. Oli ystäväpariskunnan häät, nuorimman serkkuni pienen pojan ristiäiset ja yhden serkkuni vanhimmaisen ylioppilasjuhlat. Ihania juhlia kaikki. 


Ella kirjoitti ylioppilaaksi taidelukiosta ja hänellä oli ihastuttava ja vähän erikoisempi ylioppilaslakki. Aiemmin en ole tiennyt, että tällaisia erilaisia lakkeja voi teettää.

Viimeiset ns. vanhan loman rippeet (talviloma siis) pidin "kesän" alta pois toukokuun viimeisellä viikolla. Hienosti osasin "talviloman" ajoittaa, koska sääolosuhteet olivat aika ajoin Saimaalla arktiset. Koska olimme päättäneet, että veneelle mennään, niin mentiin. Sääoloihin kun ei voi vaikuttaa, niin päätin vaikuttaa siihen, miten asiaan suhtaudun, eli positiivisesti. Ulkona ja vesillä oleminen on siis hyvin pitkälle asenne ja pukeutumiskysymys. Veneessä on onneksi myös lämmitys. 

Vietimme lähes koko lomaviikon Linnansaaren kansallispuiston alueella. Ensimmäisenä iltana, kun oli vielä melko tyyntä, tapasimme norpan, mikä uiskenteli pitkään veneemme ympärillä. Norppa välillä sukelsi veneen toiselle puolelle ja sitten toiselle. Katselimme ja ihmettelimme toisiamme noin kymmenen minuutin ajan. Tällaista kohtaamista en ole ikinä vielä kokenut. Sydän miltei pakahtui onnesta. Lähtömetreillä siis totesin, että loma oli jo onnistunut.
Instagramin puolella on kohtaamisestamme video.

Koska viikosta oli luvattu osittain hyvinkin tuulista ja sateista, päädyimme rantautumaan Linnansaaren Sammakkoniemeen. Tähän aikaan vuodesta ja näillä keleillä kansallispuistossa oli vain muutamia retkeilijöitä meidän lisäksi. Saaren luonto on mitä mahtavin. Lintujen pitämät konsertit olivat vertaansa vailla. Muutamana lämpimämpänä päivänä rantakäärmekin uskaltautui kivenkolosta aurinkoon lämmittelemään. Norppakin kävi meitä vielä uudelleen tervehtimässä viikon aikana. Tuulisilla ja sateisilla keleillä norppia ei juuri kiinnosta kurkistella happihyppelyä pidempään pinnalla.








Vesiluonto on niin kaunis. Olen löytänyt sieluni lepopaikan ja nautin lomasta täysin rinnoin. 

Vesillä ollessa tulee syötyä myös hyvää ja hitaasti valmistettua ruokaa. Yhtä kertaa lukuunottamatta, silloin kun tuulinen päivä muuttui tuuliseksi yöksi ja vettä sekä räntää räimi ja tuuli kolisteli pressuja, valmistimme ruoan nuotiolla. Konstailematonta, mutta hyvää ruokaa. Kävimme mennessä ostamassa Tiisanmäen lammastilalta karitsan lihaa, mikä on suussa sulavaa ja taivaallisen hyvää!





Myös lettuja on veneellä ollessa aina pakko paistaa äidiltä perityllä rautapannulla. Loistava pannu ja ah, mitä lettuja ❤︎


Koska kelit olivat pääsääntöisesti kovinkin koleat, niin järvessä peseytyminen ei tuntunut kovin vetovoimaiselta. Onneksi Linnansaaressa on kunnon sauna, missä saa erinomaiset löylyt. Koska aikaa oli ja muita kanssa veneilijoitä ja retkeilijöitä ei juurikaan ollut, siivoilimme saunan, pesutilat ja huolsimme paikkoja muutenkin kuntoon. On sitten jatkossa muiden mukavampi tulla saunaan, kun käsipumppu pelaa ja lattiat ja ritilät ovat pestyt. 


Vaikka erittäin navakkaa tuulta lupailtiin pitkin viikkoa, niin lopulta vain muutama päivä oli sangen tuulista ja sateista. Muina päivinä sateet tulivat ja menivät. Sateet tulivat välillä vetenä, välillä räntänä, lumena ja rakeina. Yhden päivän aikana säätila vaihteli melkoisesti. Sateen jälkeen paistoikin sitten taas aurinko pilven lomasta. 




Kun sunnuntai koitti ja oli aika lähteä kohti kotia alkoikin kesä kolkutella sään puolesta ovea. Tällä viikolla ollaankin sitten saatu nauttia jo lämöstä. Ihanaa Suomen suvea - kaikkine vaihteluineen.


Aurinkoista ja mukavaa alkanutta kesää sinulle!
-Anu-