Sielunmaisemia

Sielunmaisemia

1.1.2018

Lepo ja uni on ihmisen parasta aikaa!

Blogissa on ollut hiljaista pitkään. Syykin on aika selkeä. Uudet työkuviot ovat vieneet minut mennessään - niin hyvässä kuin pahassakin. Pidempien työmatkojen takia työhön kuluva aika on pidentynyt päivittäin 3-4 tuntia, mutta vastapainona tuolle on ollut antoisa työ uusine kuvioineen ja verkostoineen. Siksi en ole lainkaan harmissani uusista kuvioista, päinvastoin. 

Kun työpäivät venyvät pitkiksi, niin jostain aika on aina pois. Huomaan, etten ole ehtinyt käydä blogeissanne kuin piipahtamassa ja omaani en ole oikein jaksanut kirjoittaa, kun levolle on annettava aikansa. Auton rattiin ei kannata väsyneenä mennä ja luovana aivotyöläisenä ajatus ei kulje, jos unta ja lepoa ei saa riittävästi. 

Syksyn mittaan, kun valoisa aika lyheni, huomasin pohtivani yhä enemmän elpymistä päivän askareista. Mitä pidemmälle vuosi kävi ja päivät lyhenivät, huomasin kaipaavani unta entistä enemmän. Unen ja levon merkitys oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta on äärimmäisen tärkeää. 

Viime aikoina olen pyörinyt sängyssä pitkin yötä, milloin potkien peittoa pois ja milloin sitä taas nykinyt päälleni. Alkuillasta olen ollut kovinkin kylmissäni ja nukkunut villasukat jalassa ja kääriytynyt peittoon burritoksi, jotta lämpenisin ja saisin unen päästä kiinni. Nyt tuo aika on historiaa!

Saimme puolisoni kanssa ystävältämme lahjaksi ihanat silkkiset täkit, joita on nyt antaumuksella testattu reilun viikon ajan. Ystävämme Annukka tuo maahan AMCollections nimellä omaa laadukasta silkkistä vuodevaatemallistoa ja sen lisäksi kasviöljykynttilöitä ja huonetuoksuja.


Loma on lomaa ja silloin saa nukkua muutenkin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että nämä silkkiset täkit ovat olleet aivan ihanat. Silkki täkin täytteenä tekee sen, täkki on hengittävä ja se pitää nukkujan lämpötilan sopivana, eli kesällä viileänä ja talvella lämpimänä. Uskottava tuo on, kun olemme tätä nyt testanneet. Myös huonosti nukkuva puolisoni on ollut täkkiin enemmän kuin tyytyväinen. Tuntuu hassulta sanoa, mutta kun täkki on hieman normaalia täkkiä painavampi, niin nukkumaan käydessä tulee olo, että peitto nappaa nukkujan syleilyynsä. 

Täkkien sivuihin ja päätyihin on ommeltu lenkit, jotta silkkiset petivaatteet pysyvät paikallaan. Olemme pitkään käyttäneet pellavaisia pussilakanoita ja tyynynpäällisiä ja olen niihin ollut tyytyväinen. Täkit toimivat hyvin niidenkin kanssa, mutta seuraavaksi hankintaan menee silkkiset lakanat, koska haluan ehdottomasti tämän jälkeen kokea, miltä tuntuu nukkua niin, että silkki hyväilee ihoa. 


Niin ja taitaa samaan syssyyn mennä jo reilut 10 vuotta palvellut sänkykin vihdoin vaihtoon. 

Sitä se loma ja uni teettää. Huushollia pitää ryhtyä taas rymsteeraamaan uuteen uskoon. Onneksi on vielä viikko lomaa jäljellä.

❤︎ Ihanaa uutta vuotta Sinulle ❤︎

-Anu-

27.8.2017

Tabula rasa ja syksyn mehukkaita kuulumisia

Hei te ihanat siellä pitkästä aikaa!

Takana on säiden puolesta erikoinen kesä ja työelämän aikainen pisin kesäloma. Vaikka loma olikin kolmessa pätkässä, niin kuusi viikkoa taukoa kesäaikaan työrintamalta tuntui ihan luksukselta. Välillä on syytä pysähtyä ja ottaa aikaa itselle ja perheelle. Nautin!

Postaukset ovat käyneet mielessä kerran jos toisenkin, mutta valmista ei ole tullut. Instaan olen kuulumisia käynyt laittamssa. Päätin, että en ryhdy pusertamaan ulos mitään, jos siltä ei tunnu. Mieli oli pitkään kirjoittamisen suhteen kuin tyhjä taulu, tabula rasa. Mutta nyt olen jälleen täällä linjoilla.

Viikonlopuksi olin suunnitellut meneväni Mustilan taimipäivään sekä Loviisaan katomaan Wanhoja taloja, mutta loppuviikosta minuun iski paikkakunnalla jylläävä flunssa. Nuo menohaaveet hylkäsin ja lauantai menikin kokonaan lötkötellessä. Tänään olo on ollut jo hiukan energisempi.  

Pakastimien sulatus oli ajatuksissa tehdä jo lomalla, mutta se jäi, joten tällainen rokulipäivä oli onnen omiaan tehdä alta pois tuo rästihomma. Suurimman työn sulatushommissa teki kuitenkin siippa. Pakastimessa oli vielä viime vuotisia marjoja ja tänäkin vuonna anopin tuomia uusia marjoja, joten mehun tekoon oli hyvä samoilla lämpimillä ryhtyä. Hieman papeltamistahan tuo mehun teko vaatii, mutta toisaalta mehumaija porisee liedellä itsekseen ja suurin homma on pullojen pesu. Ajattelin aiemmin, että teen marjoista sekamehua, mutta flunssan kourissa mustaherukka-inkiväärimehu vaikutti niin hyvälle, että sitä oli tehtävä. Niinpä tein mehuja kahdessa erässä. 




Toiseen satsiin laitoin puna- ja valkoherukkaa sekä raparperiä. Kaikkineen mehua tuli 8 litraa. 

Ennen mustaherukkamehun pullottamista pilkoin vielä ohuita inkiväärilastuja ja laitoin ne pullon pohjalle tuomaan lisämakua mehuun. Kerrassaan hyvää flunssarohtoa syntyikin - suosittelen!


 Nuorimmainen tyttäreni on pitkään haaveillut mehulingon tai mehupuristimen hankinnasta. Olen ollut hankintaa vastaan, kun laitteet ovat ollet isoja ja sen myötä säilytys haasteellista. Lisäksi mehulinko pitää aika kovaa meteliä. 

Kesälomalla päätettiin kuitenkin tehdä hankinta ja päädyttiin mehupuristimen ostoon. Tyttäreni oli vertaillut jo jonkin aikaa laitteita ja nyt löytyikin hiljainen ja kompakti laite. Hyvä hankinta sanoisin. Puristin on ollut kovassa käytössä.



Mehua tehdään milloin mistäkin. Tänään puristimeen laitetiin appelsiinia, sitruunaa, limeä, inkivääriä ja omenaa. Kyllä tuli herkullista mehua. Mehu säilyy hyvänä vielä aamuun. Inkivääriin olemme niin kovin tykästyneet, että ei taida olla montaa kertaa, kun se on mehusta jätetty pois. 


Yrttisato on ollut tänä kesänä kohtuullinen. Paraikaa yrttisatsi puhisee kuivurissa. Osa yrteistä kuivuu nipussa keittiössä. Jovelan Jonannalta löytyy taas ihania yrttivinkkejä blogista. 

 Anopin tuomat karviaiset odottavat säilömistä. Edellisvuosina olet tehnyt karviaisista chutneytä, mutta sitä on vielä viime vuodelta jokunen purkki jäljellä, joten jotain muuta näistä pitäisi tehdä. Etsiskelin reseptejä ja silmiin osui porkkana-karviaishillo. Se taitaa mennä alkuviikosta kokeiluun. 


❤︎ Ihanaa elokuun viimeistä viikkoa sinulle ❤︎

-Anu-